"Ja jonain päivänä..."

Siitä on vuosia, kun viimeksi kirjotin blogia.

Suunnittelin kovasti sellaisen alottamista silloin, kun muutin Turkuun. Siis aika lailla tasan kolme vuotta sitten. Tää tuntuu oudolta, mutta samalla niin tutulta.

Tää päivä on ollut tosi rauhallinen kaikin puolin.

Töissä oli hiljaista, ihmiset taisivat pysytellä sisätiloissa alkaneen pakkasen myötä ja rauhoittua eilisen pyhäinpäivän jälkeen. Omat muistelut eiliseltä jäivät unhoksiin. Ajattelen mun menneitä rakkaita lähes päivittäin, joten tuskin se kovinkaan paha oli etten heitä eilen juurikaan muistanut erityisemmin. Muutenkin mun loppuvuoden kehitysprojektiin kuuluu olla armollisempi itselle ja myös itsekkäämpi.

Työn, kauppareissun ja ruoanlaiton jälkeen sain itseäni vihdoin ja viimein niskasta kiinni, ja laitoin saunan lämpenemään. En oo saunonut omassa saunassani yksin sitten eron. Saunoin yksin vain pari päivää ennen eron hetkeä ja nyt, kuukausien jälkeen, vihdoin. Tässä välissä kävin siellä hyvin vastahakoisena vain silloin, kun vanhempani olivat käymässä Turussa luonani.

Tuntui niin hyvältä rentoutua lämmössä. Toki, ex oli paljon mielessä. Silti ei tuntunut laisinkaan pahalta istua siinä yksin, juoda siideriä, raspata karheita kantapäitä ja levittää saunanaamiota kasvoille. Tuntui, että on edistynyt askeleen eteenpäin. Vihdoin.

Pikku hiljaa sitä alkaa palata eloon, vaikka tuntuukin joka päivä niin pahalta edelleen. Silloin varsinkin, kun huomaa omasta olostaan, että ei tää olekaan niin pahaa tallustaa itsekseen - siis ihan kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan. Sen jälkeen sitä kuitenkin jotenkin huomauttaa itselleen, et hei, et sä voi noin vaan unohtaa sitä miten ihanaa teillä oli loppujen lopuksi. Tulee kauhea syyllisyys siitä, että mä olen oikeasti pääsemässä ylitse. Vaikka en itse ollutkaan se, joka jätti.

Mutta Mikko Harjun kappaleen sanoin,

"Ja jonain päivänä, mä olen ehjä -- Ja tänä päivänä, mä olen ehjä, ilman sua."

- JM.