On aina hankalaa päättää, mistä aloittaisi kertomaan, kun suomalaisen täytyy esitellä ja mainostaa itseään. Nauran aina hulvattomasti niille lyhyille sarjakuville nimeltään 'Finnish Nightmares'. Samaistun niin usein niihin. Suosikkini taitaa olla se, jossa voivotellaan miten ei voi lähteä kotoaan, koska naapuri on yhtä aikaa rappukäytävässä.
- Ihan kuin minä.
Minä, mie, mää.
Tuntuisi typerältä kirjoittaa blogia murteella. Varsinkin, kun omani on sekoitus kahta murretta; Pohjois-Karjalan ja Turun murretta yhteensulautuneina.
Sukuni ja perheeni asuu Joensuun alueella, Polvijärvellä, missä olen viettänyt ja kasvanut lapsuuteni ja teini-ikäni. Muutin Turkuun alkutalvesta, kun olin aiempana keväänä valmistunut sisustussuunnittelijaksi Joensuun ammattiopistosta. Unelma-ammatti oli saanut siinä ensimmäisen askeleen kohti tulevaisuutta ja jonain päivänä koulutan itseni vielä paremmaksi ja ammattimaisemmaksi.
Miksi Turku?
No, olin silloin vapaa lähtemään. Mikään ei pidätellyt minua enää kotiseudullani. Ystävät olivat kaikonneet oman elämänsä poluilleen yhtä hyvää, parasta ystävääni, lukuunottamatta. Hän on edelleen iso osa elämääni vielä tänäkin päivänä, mistä olen erittäin onnellinen.
Turku veti puoleensa, olin käynyt siellä muutaman kerran Maata Näkyvissä -festareilla ja kerran mynämäkeläisen ystäväni luona. Lisäksi olin silloin tutustunut erääseen ihmiseen, jonka kanssa minulla oli 'kipinää'. Tiesin, että ainoa mahdollisuus saada tämän ihmisen kanssa jotain konkreettista, olisi muuttaa Turkuun. No, niin sitten kävi. Suhde ei kestänyt, mutta Turku on ollut parasta, mitä olen koskaan elämässäni kokenut. Kaupunki on kaunis ja ihana ympäri vuoden eikä se ole tuottanut pettymystä millään tasolla. Ihmiset toki ovat, mutta ei maailmasta sellaista paikkaa löydykään, missä ihmiset eivät tuottaisi pettymyksiä toisilleen.
Opiskelin tieni floristiksi ja sain työn alalta opiskeluiden loppupuolella. Kerrankin jotain hyvää ja täysin odottamatonta tapahtui elämässäni. Tämä on tämän hetken elämääni, ja uusi unelma on jo otettu toteutukseen, joka ei ole niinkään suuri muttei pienikään, mutta jotain mitä olen odottanut n. 10 vuotta elämässäni toteutuvaksi. Seuraavan uuden, ison unelman ottaminen 'To do'-listalle on vielä päättämättä, mutta se tulee kun on tullakseen.
Ei kommentteja:
Uudet kommentit eivät ole sallittuja.